Suomen satamat ja korona - selvittiinhän siitä?

Suomen merisatamat selvisivät koronapandemiasta hyvin. Usean tutkijan voimin teimme analyysia siitä, millaiset satamat selvisivät erityisen vähäisin vahingoin ja millaiset puolestaan heikommin. Analyyseja tehtiin useammasta näkökulmasta ja jotkin tuloksista hieman yllättivätkin. Tutkimusaineistossa oli 18 Suomen merisatamaa ja analyysit tehtiin satamayhtiöiden tilinpäätöstietoihin perustuen.

Selviämisen mittarina käytettiin pääsääntöisesti liikevaihdon kehittymistä heti pandemian julistamisen jälkeen sekä pandemiasta toipumisen mittaamiseen. Maailman terveysjärjestö WHO julisti pandemian tammikuussa 2020, joten suurin muutos liikevaihdoissa tapahtui vuosien 2019-2020 välisenä aikana. Toipuminen alkoi jo vuotta myöhemmin, joten vuosien 2020-2021 välisen liikevaihdon muutokset kuvasivat jo toipumisen vauhtia ja tasoa.

Satamat luokiteltiin niiden koon, pääasiallisen liiketoiminnan ja liikennevirran suunnan mukaan. Luokittelukriteereinä olivat siis koko (liikevaihto), pääliiketoiminta-alue (rahtiliikenne, matkustajaliikenne tai molemmat; yksiköity rahti vs. bulkkirahti; teollisuussatamat vs. monitoimisatamat) sekä liikenteen suunta (vienti, tuonti tai molemmat suunnat).

Mitä saatiin selville? Varsin monia asioita.

Tuontisatamat selvisivät vientisatamia selvästi paremmin liikevaihdon pysyvyydessä. Jotkut satamat jopa kasvattivat liikevaihtoaan, kun taas toisissa pudotus oli varsin radikaali ja varmastikin vaikeuksia aiheuttanut. Pahimmillaan liikevaihto laski vuonna 2020 vuoteen 2019 verrattuna yli neljänneksen. Parilla satamalla liikevaihto kuitenkin jopa nousi – nämä olivat tuontisatamia. Muissa talouden tunnusluvuissa ei suuria muutoksia nähty, lukuun ottamatta selkeästi havaittavaa pääomitusta, olettavasti varauduttaessa koronakriisin pitkittymiseen.

Bulkkirahtia käsittelevät satamat kärsivät keskimäärin lievemmistä liikevaihdon pudotuksista kuin konttisatamat ja yksiköidyn rahdin satamat. 

Myös pienet satamat selvisivät koronasta suuria paremmin, ainakin liikevaihdon pysyvyyden perusteella. Tuloksista voi päätellä, että mitä suurempi satama, sitä suurempi liikevaihdon pudotus ja hitaampi palautuminen – myös suhteellisesti mitattuna.

Eräs mielenkiintoinen kysymys oli se, että miten koronan vaikutukset jakautuivat satamayhtiöiden omistajien, henkilöstön, toimittajien ja palveluntuottajien kesken. Laskelmien tulos oli se, että varsin tasaisesti. Arvonlisälaskelmaan perustuen eniten koronasta kärsivät tavaratoimittajat ja palvelutuottajat sekä yhtiöiden omistajat (jotka pääsääntöisesti olivat kaupunkeja). Vähiten vaikutuksia kohdistui työntekijöihin ja verottajaan, joiden osuus taakasta oli vaatimaton.

Lopputulemana tutkimuksista voidaan sanoa, että Suomen merisatamat selvisivät kuitenkin varsin vähäisin vahingoin, mutta eräät suuret satamayhtiöt kyllä joutuivat varsin tiukkaan paikkaan, kun liikevaihdot putosivat neljänneksellä eikä kriisin loppumisesta ollut kriisin keskellä mitään varmuutta. Taloudellisen sietokyvyn, resilienssin, takaajana suuri koko ei näyttäytynyt vahvuutena, vaan paremminkin päinvastoin. Tämä oli mielenkiintoinen havainto ja ansainnee lisäpohdintaa jatkossa.  

Lähteet:

COVID-19 and the financial resilience of Finland’s seaports. jshippingandtrade.springeropen.com/articles/10.1186/s41072-023-00158-5

Who paid for COVID-19? Income distribution analysis of Finnish seaports. doi.org/10.1016/j.cstp.2024.101192

Plunging and Bouncing Back – The Corona Pandemic and Business Continuity of Finland’s Seaports. Käsikirjoitus parhaillaan vertaisarvioinnissa