Satamien yhteistyön tiivistyminen ja Satamaliiton perustaminen

Suomen Satamaliitto ry perustettiin 23.1.1923 Pörssitalolla Helsingissä. Primus motoreina satamien yhteistyön tiivistämiselle ja satamakaupunkien liiton perustamiselle toimivat erityisesti satamakapteenit Emil Ström (Kotkan kaupunki), Arthur Lindfors (Helsinki) ja B.V. Nyman (Turku) yhdessä Helsingin satamalaitoksen johtaja Otto Engb. Jaatisen kanssa. Jaatinen valittiinkin liiton ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi yhdistyksen perustamiskokouksessa.

Satamien ylläpito oli 1800-luvun lopulla kaupungeissa ja kauppaloissa kunnallinen tehtävä. Satamat olivat kaupunkien vanhimpia liikelaitoksia ja niiden tuottamalla tulolla oli olennainen merkitys kaupunkien taloudelle. Merkittävä satamien rakennusvaihe ajoittui vuosisadan lopulle yhdessä höyrylaivaliikenteen läpimurron ja rautatieliikenteen nopean kehityksen kanssa.

Satamahallintoja ryhdyttiin satamakaupungeissa luomaan 1920-luvun alkuvuosina. Esimerkiksi Helsinki, Turku ja Pori saivat Pohjoismaisen esimerkin mukaisesti satamahallituksensa ja Oululla sekä Raumalla oli omat erityiset satamajohtokunnat. Satamahallinnon eriytymisellä luotiin edellytyksiä koko maan satamahallintojen yhteistoiminnalle. Tämä kehitys mahdollisti Satamaliiton perustamisen Kaupunkiliitosta erillisenä rekisteröitynä yhdistyksenä.

Satamien yhteistyön perimmäiset tavoitteet liittyivät kuitenkin hinnoitteluun. Ensimmäisen maailmansodan tuntumassa eri kaupunkien liikennetariffit niin tavaroihin kuin laivoihin nähden erosivat selvästi toisistaan. Yhteisiä satama- ja liikennetaksoja olivat neuvottelemassa vuonna 1916 Turun aloitteesta Helsingin, Hangon, Kotkan; Porin, Rauman ja Vaasan edustajat. Satamahinnoittelusta ja tariffeista neuvotteleminen osoittautuikin Satamaliiton keskeiseksi tehtäväksi aina vuosituhannen loppupuolelle saakka.

Aivan tuoreen Satamaliiton tehtävänä oli lisäksi yhdenmukaistaa käytänteitä Suomen satamissa laatimalla yhteisiä satamajärjestyksiä. Satamajärjestys on edelleen kansainvälisessä käytössä oleva satamanpitäjän työkalu, jolla on tärkeä merkitys ohjailtaessa markkinaehtoisesti toimivissa ja keskenään kilpailevissa satamissa satamanpitäjän ohjeisiin, käytänteisiin ja määräyksiin.

Perustamisen yhteydessä Satamaliitolle tunnistettiin tärkeitä tehtäviä lisäksi vanhentuneen satamalainsäädännön uudistamisessa, kaupunkien ja valtion välisissä finanssioikeudellisissa suhteissa, eri satamien välisistä työnjakomahdollisuuksien tarkastelemisessa ja mm. satamaraiteiden kunnallistamisessa.

Satamien yhteenlittymä auttoi myös yksittäisiä satamia neuvotteluissa omistajakaupungin suuntaan. Varsin ymmärrettävästi usein oli helpompi perustella tarvittavia investointeja ja muidenkin asioiden edistämistä, kun taustalla on mahdollisimman yhtenäisten valtakunnallisten palvelujen ja palvelutason saavuttaminen.

Suomen satamien satavuotiseen historiaan mahtuvat niin sotavuodet kuin pitkä jakso säännellyn talouden aikaa, jolloin satamatariffit määriteltiin asianomaisen ministeriön johdolla Satamaliiton hallituksen esityksestä. Satamaliiton historiassa oman kiinnostavan juonteensa muodostaa eri ajanjaksoina pinnalle noussut kiista tuulaakimaksuista. Tuulaakimaksuista ja niihin liittyvistä velvollisuuksista kiisteltiin aina 1860-luvulta lähtien vuoteen 1978.                        

Pitkäaikainen kiista tuulaakista - lue kirjoitus tästä

Sota-aikana Satamaliitto toteutti Sotaministeriön tarpeista lähtöisin satamien infrastruktuuria koskevien tietojen ja karttojen kokoamisen. Kesällä 2021 Satamaliiton sadan vuoden aikaiset arkistot, mukaan lukien sodanaikaiset karttamateriaalit, luovutettiin Valtion Kansallisarkiston käyttöön, jossa ne ovat tällä hetkellä vapaasti tutkijoiden hyödynnettävissä.

Prvilegioista kohti markkinoiden avautumista

Kaupunkien yksioikeus perustaa ja ylläpitää yleisiä satamia perustui Kustaa iII:n antamiin privilegoihin vuonna 1789. Satamaliitto on vastustanut jyrkästi kaupunkiprivilegioista luopumista. Teollisuudella oli kuitenkin tarpeita yksityissatamien perustamiseen ja 1.1.1995 voimaan tullut laki yksityisistä yleisistä satamista päätti Suomessa kaupunkiprivilegioiden ajanjakson.

Privilegioista luopumisen yhteydessä katsottiin kuitenkin tarpeelliseksi ylläpitää luvanvaraisuutta satamanpitämisen elinkeinossa Suomessa. Näin siten satamanpitämiseen tarvittiin edelleen valtioneuvoston lupa. Luvanvaraisuus rajoitti satamamarkkinan kansallista kilpailua ja markkina vapautui lopullisesti vuonna 2015, jolloin satamat siirtyivät kattavasti osakeyhtiömuotoon, ja kansalliset kunnallisia ja yksityisiä yleisiä satamia koskevat satamalait kumottiin. Suomen satamat ovat tällä hetkellä ainoa täysin liberalisoitu satamanpitämisen elinkeino EU:n jäsenvaltioiden joukossa.

Satamien markkinoiden avautumisen ja kilpailun edistämisen taustalla on Suomen EU-jäsenyys. Unionijäsenyyden johdosta valtaosa satamaspesifisestä lainsäädännöstä on tätä nykyään yhteisösääntelyä. Sääntelyn määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla, ja erityisesti satamien ympäristösäännökset, satama- ja raideturvallisuus sekä rautatie- ja satamapalvelujen markkinoiden vauhdittaminen on tuonut paljon uutta lainsäädäntöä satamayhtiöiden sovellettavaksi.

Tänä päivänä Suomen Satamaliitto kokoaa saman pöydän äärelle niin merisatamat kuin sisävesisatamat Suomessa. Jäsenkuntaan kuuluu yleisten satamien ohella teollisuuden merkittävimmät yksityissatamat. Meille suomalaisille tyypilliseen tapaan satamien yhteisen valtakunnallisen edunvalvontaorganisaation puitteissa kootaan yhteiset näkemykset, joilla Satamaliitto käyttää satamatoimialan ääntä esitellessään satamien näkökohtia niin Brysselissä kuin kotimaan päätöksentekoprosesseissa.

Kokoamme juhlavuoden kunniaksi tälle sivustolle teemakohtaisia historiantarkasteluja ja yksittäisten satamavaikuttajien puheenvuoroja ja muisteloja matkan varrelta, painottuen 2000-luvun tapahtumiin Suomen satamamarkkinassa.

Tämän sivuston historiaosuudet nojaavat historiikkiin ”Satamillaan maa hengittää” 2002 (Aili Pylkkänen – Tapio Bergholm – Kari Teräs), jossa Satamaliiton toimintaa ja satamien kehitystä Suomessa tarkastellaan vuosituhannen vaihteeseen saakka.