Kirjallinen menettely liikenteen ilmastopaketin esityksistä (Fit for 55); Suomen valtion kanta

• uusiutuvien ja vähäpäästöisten polttoaineiden käyttö meriliikenteessä ja direktiivin 2009/16/EY muuttaminen
• vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotto

Yleistä:
Fit for 55 -ilmastopaketissa on lukuisia lainsäädäntökappaleita, joiden tavoitteena on vähentää eri liikennemuodoista syntyviä kasvihuonekaasuja. Kokonaisuus on mittava, minkä vuoksi yksittäisten lainsäädäntökappaleiden keskinäinen koordinaatio valmistelun ja neuvottelujen kuluessa edellyttää poikkeuksellista yhteensovittamista.

Yhtä aikaa annettujen esitysten kokonaisvaikutuksia mm. yrityksille syntyvinä kustannuksina tai ylipäätään taloudellisten toimijoiden markkinakäyttäytymistä ohjaavina osakokonaisuuksina on mahdotonta arvioida. Ennustettavuuden kannalta on tärkeää, että lainsäädäntöprosessi toteutetaan ripeästi.

Euroopan Satamaliiton (ESPO) näkemyksen mukaan komission arviot Euroopan satamien infrastruktuuriin kohdistuvista investointitarpeista ovat täysin alimitoitetut.

Esitysten kokonaisuudelle on annettu ”55 -valmiuspaketti” -suomennos ei ole onnistunut. Käsite on vakiintunut jatkuvuuden hallinnan, varautumisen ja lakisääteisen valmiustoiminnan puitteissa. Julkisuudessa käytetty ilmastopaketti olisi huomattavasti informatiivisempi.

Yksittäisiä havaintoja koskien mainittuja kahta lainsäädäntökappaletta:
- Lähtökohtaisesti vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurivelvoitteista koskeva esitys on Suomen satamien (TEN-T -verkon satamien) näkökulmasta oikeasuhtainen ja perusteltu

- Suomen Satamaliitto katsoo, että nykyisen direktiivin markkinaehtoinen lähestyminen (maasähkö- ja LNG-infrastruktuurin rakentaminen) olisi ollut jatkossakin toimivampi vaihtoehto kuin esitetyn EU-asetuksen kolmen vuoden keskiarvoihin perustuvan alusten käyntikertojen kautta määritelty ”markkinavolyymi”. AFIR Artikla 9 on kankea ja synnyttää väistämättä hallinnollista byrokratiaa. Samoin uusiutuvien ja vähäpäästöisten polttoaineiden käyttöä meriliikenteessä koskeva esitys sisältää satamayhtiöille uutta hallinnollista byrokratiaa, jota tulee ehdottomasti minimoida ja digitaalisen tiedonsiirron mahdollisuuksin keventää.

- Alusten käyntikertojen keskimääräisellä lukumäärällä komissio pyrkii siihen, että vähäliikenteiset satamat eivät olisi velvoitettuja toteuttamaan hintavia infrastruktuuri-investointeja. AFIR Artikla 9:ään esitetyt alusten käyntikerrat maasähkön käyttöön ovat kovin alhaiset, joten TEN-T satamaverkon satamista yksikään suomalainen satama – jotka nekin ovat suhteellisen pienikokoisia – ei jää soveltamisalan ulkopuolelle. Käyntikertojen nostaminen varmistaisi paremmin investoinnit, joilla olisi kaupallisesti toimivissa Suomen satamissa investointien terve rahoitusrakenne.

- Satamien maasähkön tarjoamisen soveltamisala (molemmat, TEN-T ydin – ja kattavan verkon satamat) on perusteltu, samoin poikkeusmahdollisuus alle 2 tuntia satamassa olevien alusten kohdalla. Jatkoneuvotteluissa tulee turvata kiinteän infrainvestoinnin rinnalla modernien, liikuteltavien yksiköiden käyttö asetuksen velvoitteet täyttävänä.

- Aluksia koskevan soveltamisalan osalta on tärkeää, että ns. hakurahtiliikenne ja puhdas ro-ro -liikenne ovat soveltamisalan ulkopuolella, kuten komission esityksessä esitetäänkin.

- LNG-infrastruktuurivelvoitteet koskevat niin meri- kuin sisävesisatamia. Esitystä tulee selkiyttää nykyisen direktiivin kaltaisella markkinaehtoisella kriteeristöllä. LNG:n käyttö vesiliikenteessä tulee turvata tilanteessa, jossa väistämättä uusiutuvista polttoaineista syntyy eri liikennemuotojen kesken kilpailua, ja erityisesti (vesiliikennemarkkinoiden) reuna-alueilla polttoaineen saatavuudesta ja hinnasta syntyy merkittävä kilpailuhaitta.

- Lainsäädännön tuottamien pakottavien investointien toteuttamiseksi tulee huolehtia riittävistä EU:n yhteisrahoitusvaihtoehtoista sekä kohdennetuista kansallisista instrumenteista, joilla talouden energiamurrosta vauhditetaan.

SUOMEN SATAMALIITTO RY