Hallituksen esitys eduskunnalle COVID-19 -epidemiasta johtuvien poikkeusolojen vuoksi väylämaksulakiin tehtäviksi väliaikaisiksi muutoksiksi

Viite:             Lausuntopyyntö VN/7626

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää, että teollisuuden merikuljetuksiin kohdentuvia kustannuksia kevennetään COVID-19 pandemian synnyttämässä talouskriisissä poistamalla veroluonteisen väylämaksun maksaminen 1.1.2020 lukien kuluvalta vuodelta. Maksun suorittaa Tullille varustamo, ja maksun viimekätinen maksaja on rahdinantaja tai matkustajatoiminnassa rahdinantaja ja kuluttaja-asiakas.

Suomen Satamaliitto ry kannattaa hallituksen esitystä poistaa kansallinen väylämaksu vuodelta 2020.

Tämän lisäksi Suomen satamat ovat nähneet perustelluksi parantaa Suomessa toimintaansa harjoittavan elinkeinoelämän ja teollisuuden kustannuskilpailukykyä luopumalla väylämaksujen perimisestä pysyvästi.

On selvää, että COVID-19 pandemia tulee koskemaan kaikkia talouden toimintoja, niin kotimaan kuluttajamarkkinaa kuin ulkomaankaupan vientiteollisuutta. Vaikka väylämaksun poistaminen tulee viime kädessä kohdentumaan eri tahtiin ja eri balanssilla eri talouden toimijoihin, on se ainoa olennainen meriliikennettä koskeva maksukevennys, jolla pystytään tunnistamaan koko merikuljetusten kirjo kattavasti erilaisten kuljetusten (linjaliikenne vs. hakurahtiliikenne) ja alueellisesti kaikkien merialueiden kuljetusten kohdalta.

Nyt esitettävä vuotta 2020 koskeva muutosesitys ei ole ristiriidassa Huoltovarmuuskeskuksen varustamokohtaisesti toteutetun tuen kanssa, vaan sen rinnalla tunnistaa myös ne merikuljetusreitit, joita ei ole huoltovarmuuskriteerien nojalla tuettu, mutta joissa väistämättä tapahtuu tavaraliikenteen määrän vähenemistä ja merikuljetusten kannattavuuden alenemaa.

Pandemian levitessä Suomeen kuluttajapalvelut kohtasivat kysynnän katoamisen ensiksi.  Juuri nyt vientiteollisuus on vastaanottamassa talouden iskua, minkä vuoksi muutosesityksen ”ajallisesti jälkimmäinen” osio, tulevien väylämaksujen perimättä jättäminen, on saatava voimaan kiireellisesti, jotta sen keventävä vaikutus voidaan toteuttaa oikea-aikaisesti.

Sen, etteivät alkuvuodesta maksetut väylämaksut – ainakaan aivan kaikki – tule kohdistumaan palautuksena alkuperäiselle maksajalle, rahdinantajalle, vaan hyödyntävät tässä kohdin ehkä enemmänkin varustamoliiketoimintaa, ei saa olla esteenä hallituksen esityksen läpiviemiselle.

Säännöllisestä linjaliikenteestä (käyntikertaleikkurit 30 ja 10 per alus) poikkeavien hakurahtikuljetusten sopimusten näkökulmasta kevennys on erityisen kannatettava, koska tässä merikuljetusmuodossa maksetaan kertaluokkaa korkeimmat yksittäiset laivakohtaiset maksut.

Esitetty menettely toteuttaa palautukset oikaisumenettelyllä on oikea valinta tarpeettoman hallinnollisen byrokratian välttämiseksi. Lisäksi Tullin resurssitarpeet tulee tunnistaa maksupalautusten ripeäksi toteuttamiseksi. 

SUOMEN SATAMALIITTO RY 

Annaleena Mäkilä